Soutaa huopaa

Sori korvamadosta.

Tää on jo aika koomista. Tää mun edes-takas veivaaminen. Mutta mä niin tykkään kirjoittamisesta! Sitten aina välillä iskee someähky ja -ahdistus ja iskee se fiilis, että vois poistaa joka ikisen sovelluksen puhelimesta ja erakoitua saarelle. Tiedättekö sen tunteen? Ehkä tiedätte. Kun selaa Instagramia ja blogeja ja Youtubea ja kaikkea tätä - ja aina pitäisi olla parempi, nätimpi, motivoituneempi, erottuvampi, lahjakkaampi. Sitten iskee totaalinen stoppi ja haluaa vain pois siitä koko kuviosta. 

Mutta oikeastihan tätähän pitäisi tehdä ihan vain ilman paineita, itseä varten. Kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Mä oon monesti luvannut niin itselle, että muille tätä sepostusta lukeville tekeväni sen, kuitenkaan onnistumatta siinä. Mutta jälleen kerran täällä mä taas olen. Ehkä se on ihan ok ottaa välillä vähän (vuosi, pari, kuka sitä laskee, krhm) etäisyyttä jos on sellainen fiilis. Blogit on mun käsityksen mukaan olleet vähän kuollutta maaperää, kun vlogit on se juttu. Mutta mulla tulee tarve purkaa itseäni nimenomaan kirjoittamisen kautta, ja se sujuu multa paremmin kuin puhuminen. Toki videoidenkin teko on kivaa, ihan erilaista ja myös se on työn alla.

Mutta nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä. Lueskelin vanhoja tekstejä ja ai että mikä häpeä, haha. Musta tuntuu että oon ollut niin epävarma, että tekstitkin ovat olleet todella varautuneita, ympäripyöreitä. Toisaalta mä olen ihmisenäkin muuttunut niin paljon. Olen aloittanut bloggaamisenkin niin nuorena, että kävin kovia kasvukipuja vielä läpi ja etsin itseäni. Mietin myös aivan liikaa mitä muut musta ajattelee ja millaisen kuvan annan itsestäni ulospäin. Nyt tiedostan että jotkut vaan tulee aina olemaan eri mieltä mun kanssa tai näkemään maailman eri tavalla, ja se on ihan ok. Parempi siis vain aloittaa alusta. Eli vanhat pois ja uutta tilalle. Jospa tällä kertaa olisi se kerta, kun onnistun tasapainottamaan tämän homman.


Joka tapauksessa täällä mä taas oon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti