Kaikki tarvii terapiaa

Onko oikeasti olemassa ihmistä joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä, traumoja elämässään? Joka osaisi käsitellä kaikki asiat itsenäisesti ja tarkastella omia käyttäytymismallejaan objektiivisesti? Joka tiedostaisi kaikki ongelmansa ja mikä tärkeintä - osaisi täysin yksin muuttaa asiat? Ja vaikka osaisikin, onko ihmistä, joka rehellisesti ei tarvitse kuuntelijaa? Ei varmasti.

Mulla on pitkä historia niin sanotusta "jutteluavusta". On kuraattoria ja perheneuvolaa lapsuudessa, koulupsykologia, psykiatrista poliklinikkaa, psykoterapeuttia. En todellakaan tiedä missä olisin ilman näitä. Koska mä en ainakaan osannut kohdata traumoja ilman apua, vaan yritin pitkään paeta niitä, unohtaa ne. Monesta asiasta avasin suuni vasta teini-iässä ja monille en ole voinut kertoa vieläkään. En halua kenenkään tuntevan syyllisyyttä. Silloin kun niitä tapahtui, en kehdannut kertoa kenellekään ja halusin vain unohtaa kaiken. Se ei kuitenkaan toiminut kuten arvata saattaa, vaan aloin saada paniikkikohtauksia. Ahdistuskohtauksia. Raivokohtauksia. Masennusta. Painajaisia. Itsetuhoisuutta. Koko köörin.


Enkä mä päässyt niistä eroon ennen kuin uskalsin kohdata traumani psykoterapiassa. Ja se oli rankka prosessi se. Kävin siellä vuoden pari kertaa viikossa ja sinä aikana kaikki tuntui pahenevan. Tuntui kuin kävisin ne asiat uudelleen läpi. Epäilin onko koko hommasta mitään apua, kun oireilu paheni niin rajusti, mutta eniten epäilin itseäni. Että voiko musta muka saada vielä tasapainoista. Asiat pyöri mielessä jatkuvasti ja näin niistä unia. Mua oksetti. Vähän oksettaa vieläkin muistella sitä aikaa.

Kuitenkin joku päivä huomasin voivani hyvin. Takapakkeja tuli tietenkin silloin tällöin, mutta hyviä päiviä alkoi olla enemmän ja enemmän. Huomasin voivani ajatella niitä asioita ilman itkua tai  jäätävää ahdistuskohtausta. Mutta mikä tärkeintä - huomasin ettei menneisyys enää vainonnut mua joka hetki. Siihen ei ollut mitään yhtä ratkaisevaa tekijää, mitään yhtä ratkaisevaa lausetta tai keskustelua. Se vain oli niin. En väitä etteikö ne asiat siellä jossain mielen sopukoilla olisi, tietenkään ne ei mihinkään katoa. Mutta voi mennä päiviä, viikkoja, kuukausia ilman että muistan niitä ollenkaan. Triggerit ovat menettäneet voimansa, enkä edes muista millon viimeksi olisin nähnyt painajaisia. 

Mutta otsikkoon palatakseni - kaikki tarvii terapiaa. Oli ongelma mikä vain, uskon että ihmiskunta voisi miljoona kertaa paremmin, kun kaikilla olisi mahdollisuus selvittää asiat ammattilaisen avulla. Saada tietoa, ymmärrystä ja mahdollisuuden muuttaa asioita. Kun kaikilla olisi henkilö kelle avautua. Terapian pitäisi kuulua kaikille! Eikä sitä pitäisi hävetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti