Image Slider

ikuinen uniongelmainen

syyskuuta 03, 2017
Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla seesteisen tyytyväisenä hyvin nukutun yön jälkeen? En mäkään. Tai mä ainakaan. Koko elämäni ajan nukkuminen on ollu yks iso maanvaiva. 

Ensimmäiset muistoni asiaan liittyen sijoittuvat jo about 3-4 ikävuoden paikkeille. Äidilläni on ollut varmaan aikamoinen urakka saada mua nukkumaan. Mä en vain halunnut nukkua, enkä uskaltanut olla yksin. Kun äitini vihdoin sai jätettyä mut yksin omaan huoneeseeni, niin yöllä mä hiippailin viereen.

Ensimmäisellä luokalla ollessani näin jo niin pahasti mielialaani vaikuttavia painajaisia, että en uskaltanut olla yksin kotona kuukausiin. Vähän vanhempana muistan vuosien kissa-hiiri-leikin porukoiden kanssa, kun mun piti olla nukkumassa, mutta luinkin salaa taskulampun valossa akkaria. Koska en vain yksinkertaisesti saanut unta väkisin, enkä enää edes yrittänyt.

Rytmit ovat olleet myös yksi iso ongelma. Liian vähän tai liian paljon nukkuminen ja rytmien pitäminen. Vaikka kuinka olen aika-ajoittain yrittänyt, ne eivät pysy. Ja jos joskus ovat pysyneetkin pidemmän aikaa, ei eroa ole huomannut vireystasossa.


Yläasteella en selvinnyt ilman päikkäreitäkään. Tuntui, että nukun koko ajan. Painajaiset olivat tässä vaiheessa jo ihan peruskamaa. Oli unia unien sisällä, unia joissa tiedostan olevani unessa, perus unia, mutta aina niitäkin väritti painajaismainen olemus.

Tässä välissä oli vielä vuosien oikeat univelat, kun lapset, kivut, elämäntilanne, sun muut valvottivat.

Vasta tänä päivänä olen alkanut tiedostaa, kuinka paljon nämä uniongelmat oikeastaan vaikuttavatkaan muhun. Mua väsyttää, aina. Puhumattakaan siitä, kuinka liian usein unien paska tunnelma jää elämään koko päiväksi. Alitajuntaan, ahdistukseksi. Mutta nykyään mä tiedostan sen.

Mutta silti, mä oon oikeesti aika kypsä. Kun mikään unimäärä ei oo tarpeeksi, kun unet on aina piinaavia. Ja siis ei siinä, toki mä nautin nukkumisesta (varsinkin aamuisin kun onnistun torkuttamaan herätyskelloa tunnin, krhm), mutta vois se olla mukavampaakin. Ja mikä tärkeintä, virkistävää!

Mutta kyllä mä uskon että tääkin asia saadaan muuttumaan. Varsinkin kun on alkanut tiedostaa ongelmien syntyperiä. Ehkä mä voisin joskus nukkua ku normaalit ihmiset!

Onko täällä muita uniongelmaisia? Tai siitä päässeitä?

Auto Post Signature

Auto Post  Signature